Porotilan positiivari

Kesä on hurahtanut kiirellä ohi ja ilmassa on jo syksyn tuntua. Päivisin saamme nauttia upeasta auringosta ja öisin painuu jo melkein pakkaselle. Raikas ja värikäs syksy on edessä, pohjoisessa toinen toistaan ihanammat vuodenajat seuraavat toisiaan ja kamera täyttyy kuvista.

Torassiepin ensimmäinen kesäsesonki on siis kohta eletty ja koettu. Pienellä tiimillä tehty työ on toiminut hyvin ja asiakkaiden postiivinen palaute kannustaa! Paljon on saatu oppia ja moniin asioihin tartuttu. Tästä on hyvä jatkaa tulevaan sesonkiin ja seuraavaan kesään.

Sanonta "Työ tekijäänsä opettaa" pitää erinomaisesti paikkansa, mutta kyllä mie olen havainnut että täällä Torassiepissä myös työkaveri opettaa. Kesällä meillä on pienempi tiimi joten kaikki tekee kaikkea. Vapaapäivinä ja lomien aikana hoidetaan myös toisten vastuualueita ja tehtäviä. Mie tietenkin esimiehenä kannan vastuun että hommat hoituu. Hyvässä tiimissä joustavuus ja iloinen ote hommaan sekä työkavereiden arvostus on avainasemassa.




Meillä on töissä poromies joka hoitaa eläimet päivittäin ja huolehtii niiden kaikkien hyvinvoinnista. Poromiehen vapaapäivinä minut on koulutettu ruokkimaan possut, porot, hevonen ja kanat. Ensimmäinen ruokintareissu yksin jännitti kyllä suunnattomasti, olin varma että kukko hyökkää minun kimppuun tai poro pukkaa sarvella. Kaikki meni tietenkin hienosti, ainut pieni naisellinen ongelma oli mönkijän pakin kanssa. Mutta siihenkin löytyi apu puhelimen päästä, miehet on kyllä hyviä olemassa tuommoisten tekniikka- asioiden kanssa. Ai niin, olihan minulla toinenkin ongelma kun en uskaltanut ekalla kerralla hakea munia kun kukko ärhenteli minulle. Siihenkin löytyi apu samaiselta taholta kun mönkijän kanssa. Toisella kerralla kukkokin oli jo leppynyt minulle ;)

Mie olen nauttinut täydestä sydämestäni tästä kesästä ja näistä uusista tehtävistä. Istuin tänään aamulla siellä poroaidassa mönkijän päällä auringon paisteessa ja katselin kuinka porot syövät niille tarjoilemaani rehua. Istuskellessa mietin paljon sitä kuinka tärkeä on nauttia työstä jota tekee, se vaikuttaa koko sinun elämään jos voit aamulla hyvillä mielin lähteä töihin. Ja asenne ratkaisee, aina....

Muutama kulunut sanonta ja hehkutusta Lapin kesästä, siinä taisikin olla tämän päivän sanoma. Jos kuitenkin jäit miettimään tuota työasiaa niin pistähän merkille että meillä rekrytoidaan parhaillaan, haastavia työpaikkoja upeassa ympäristössä huipputyyppien kanssa ;)

Sanna <3

Monenkirjavia onnistumisia

Se tunne ja olotila kun kaikki menee päin mäntyä, tai ainakin vastustaa koko ajan aivan hulluna. No, ei sen tieten ole niin väliksi kun touhuilet yksinään tuolla vanhan pirtin pihassa ja juuri kun saat pelargoniat maahan alkaa raesade. Äkkiä ne kukat nousee sieltä maasta poispäin. Onneksi sitä showta ei kukaan nähnyt, joten sama se on laittaa ne uudestaan maahan kun jo vähän aurinko pilkistää. Siinä voi sitten omassa päässään todeta että lapin kesä todellakin on lyhyt ja vähäluminen.

Joskus harvoin remonttikin saattaa vastustaa, onneksi vanhalla porotilalla kuitenkin löytyy aina jotain tekemistä niin ei tarvitse tyhjänpanttina seisoskella. Vanhaa aittaa tyhjentäessä voi vaikka törmätä uuteen tuoteideaan ja valmiiseen välineeseen. Tänä kesänä suokenkäillään! Tai ehkä seuraavana....

Äitinä minun onnistumiset on monenkirjavia ja välillä läksy menee turhankin hyvin perille. Poikani Wäinö keksi tuossa päivänä eräänä testata kuulakärkikynää vaatekaapinoveen. Läksytys siinä on tietenkin paikallaan; "Ymmärräthän sie että tuo ei lähe ikinä pois....!" Wäinö näytti yllättävän katuvaiselta ja pian kävi syy ilmi. Paitaa nostettuaan käy ilmi että maha, kädet ja selkä on piirretty. Pahin kuitenkin paljastuu housuja laskiessa, jalat ja myös se miehille niin kovin tärkeä, eli pippeli.... Ja vieno kysymys "Äiti, eikö nämä lähde ikinä pois?"

Koko porotilan väki odottaa jo innolla kanoja saapuvaksi ja sillä aikaa nautimme vielä villisikapossujen ja Aleksi-hevosen seurasta. Ensi kesäksi on jo ehdoteltu lampaita, vuohia, ylämaankarjaa, ankkoja sekä mini-aaseja. Ehkä ensi kesänä suokankäillään mini-aasin kanssa laavulle yöpymään...

Onneksi tänä kesänä saa vielä hetken nauttia keskiyön auringosta ;)

Vain kaksi kanaa

Töissä myynti- ja markkinointipalaveri, pöydässä istuu Niina, Marika, Pyry, Laura ja mie. Puhutaan asiasta ja asian vierestä, asian vierestä kulkevat jutut liittyvät tänään sattumoisin mun työhön ja huumorilla maustettuna sen huvittaviin yksityiskohtiin. Keskustellaan siitä että minut pitäisi ilmoittaa Maajussille Morsian – ohjelmaan, ostaa kanaemolle kanoja, kiinnittää gopro mun otsaan ja tehdä dokumentti siitä kun juoksen ympäriinsä luhka silmillä toisessa kädessä luutu ja toisessa sianruokaämpäri sekä tietenkin kirjoittaa koko tästä hässäkästä blogia…. Mie en ole ikinä kirjoittanut blogia, mutta mun elämään on tullut sellainen meininki että kaikkeen uuteen hypätään pää edellä. Oisko joku aikainen neljänkympinkriisi?!

Mie olen Sanna Pietikäinen, eronnut 34-vuotias kahden lapsen yksinhuoltajaäiti, lapseni ovat Wäinö melkein 5- sekä Aure melkein 2 vuotta vanha. Vaikka mie kirjoitan mie, niin silti mie olen alun perin kotoisin Hämeestä, Pälkäneeltä. Tää Lappi vaan tarttui mun sydämeen ja kieleen, enkä osaa enää kuvitella eläväni muualla.  Tämä junantuoma asuu Muoniossa, Länsi-Lapissa ja on työskennellyt viimeiset 10 vuotta muoniolaisessa perheyrityksessä nimeltä Harriniva. Mun työ, no sanalla sanoen, se on mielenkiintoista. Titteli on kohdepäällikkö ja kohde on Torassieppi. Torassieppi on matkailuporotila, jossa tarjolla on majoitusta, ravintolaa, poro- ja huskyohjelmia sekä paljon muuuta. Mun työhön kuuluu vastata toiminnasta kokonaisuudessaan. Voitte siis kuvitella että vauhtia riittää. Tämä työ on iso osa mun elämää, se on haaste ja intohimo, enkä voisi kuvitella elämää ilman sitä.

Joten blogia aletaan puskemaan aiheena arjen vauhdikkaat tilanteet porotilalla sekä sen ulkopuolella, minun ja lasten silmin sekä ajatuksin.

Tänään olen etsinyt Muonio-Kolari-Kittilä akselilta ihmisiä jotka haluaisivat myydä kanoja ja kukon. Tarjontaa löytyy hyvin joten kohta kanat ilostuttavat Torassiepin pihapiiriä ja kesän vieraita. Tarjonta on kaikenkirjavaa kuten yhdessä saamassani viestissä kerrotaan: araucana-silkki-maatiaisristeytys kana, orpington (ei välttämättä puhas) kana, musta orpinton kana, vähän sulkasatonen araucana-silkki sekotus kana, mustahko silkkikukko (vasta näin polkevan kanaa), araucana-maatiais-silkkisekotuskana, millefleurkana, kolmivärisusseks -kana. Onneksi kaikkiin on tarkasti selvennetty kyseessä olevan kana, koska joistain kuvista päätellen luulen että minulle yritetään myydä papukaijaa tai silkkiuikkua. Uskoisin että myyjät ovat jo haistaneet etteivät ole ihan täysammattilaisen kanssa tekemisissä. Kanala rakennetaan Torassiepin porotilan vanhaan hevostalliin eli kanat tulevat asiakkaiden ihailtavaksi ja pihapiirin piristykseksi. Kerroin illalla pojalleni Wäinölle kanoista ja välitön palaute sieltä tuli tietenkin: ”Äiti, voidaanko me muuttaa kesäksi Torassieppiin hoitamaan kanoja?”.  Miksi ei, oishan se kesän mittainen seikkailu meille kaikille; mulle, lapsille ja erityisesti niille kanoille.

Käykää tutustumassa paikkaan nettisivuilla www.torassieppi.fi , niin ootte kärryillä kun lisää tekstiä syntyy ja aiheita kumpuaa.  

<3 Sanna